Systerilläni on kaksi Jack Russelin terrieriä, Minni ja Masi. Niin liikkuvaisia, että on täysi työ saada jonkinlaisia kuvia näistä karvaturreista.
Minni on 9-vuotias (synt 18.9.1999) lady, jolla kansainvälinen tausta, nimittäin Minni on syntynyt Itävallassa hevoskarsinassa kesken ratsastuskilpailun. Minnillä yksi sisko, Alma nimeltään, joka asustelee Saksassa ja yksi veli, Pim, joka on puolestaan Belgiassa. Äiti on Wilma, ja isästä ei ole tietoa, siis tuntematon! Itävallasta Minni kulki hevosauton kyydissä Saksaan, josta hänet kuljetettiin Osloon Systerini luo, mutta nykyisin Minnipinni asustelee Nummelassa yhdessä Masin kanssa.
Luonteeltaan Minnari on sohvaperuna, jolla on kuitenkin asenne kohdallaan. Pienet nyrkit enemmän vähemmän koko ajan pystyssä, täytyyhän sitä pienen likan itseään puolustaa. Minni ei pidä sateesta eikä lumesta, ulos mennään vain kun tarve sitä vaatii. Minni rakastaa nukkumista YLI KAIKEN, piiloutuu syvälle peittojen alle. Masin kanssa Minni tulee toimeen, joskin Minni on ollut aina kiinnostunut vanhemmista (ja mielellään eri rotuisista) ja isompi kokoisista uroksista, kuten boucheron-Barosta ja jo edesmenneistä cockeripojista Roopesta ja Sulosta. Luopumiseen Minninkin on täytyä tottua, ne rakkaudet voivat kuolla pois! Nyyh!
Kun ulos sitten sateella täytyy mennä, niin onneksi Minnillä on edustava garderoopi, erilaisia tilanteeseen sopivia asuja ja kaulapantoja.
Masi on suuren luokan MASSAHURMAAJA, 6-vuotias kaveri (synt. 26.6.2002), syntyjään forssalainen, äiti on Nasu ja veljiäkin on kaksi. Masukka rakastaa olutta, kuten kait suurin osa miehistä (ja etanoista, hihiih!). Masi on fanaattinen lenkkeilijä, ja ellei Systeri huomaa, että nyt pitää lähteä ulos, tuijottaa Masi Systeriä ja hihnojaan niin kiinteästi että tyhmempikin huomaa, että nyt ulos ja sassiinsa. Sitkeä kaveri, joka jaksaa lenkkeillä tuntikausia - jos suinkin mahdollista - pienestä koostaan huolimatta. Lisäksi Masi rakastaa pehmolelujaan niin kovasti että repii niiltä silmät, korvat, hännät. Pieni sadisti taitaa Masissa asua. Yhtä asiaa Masi Petteri inhoaa, nimittäin trimmaamista.
Masilla on ylisuuri ego, tyypillinen pieni-suuri-koira. Erittäin joviaali ja charmööri, johon kaikki yleensä ihastuvat.
8 kommenttia:
Vad roligt att du hittade in till mej...:O) Skall kika vidare på sidan. Du ser ut att ha det så trevligt här!
Ha en bra vecka!
Suloisia:) Minulla on kaksi kappaletta tuollaisia russeleita vipeltämässä... Mukavaa maanantaita!
Mari
mekin mietittiin russelin ottamista kun koira kuume tuli taloon...
lähellä ei vain kasvattajaa löytynyt,
terhakkaluonteisia ja omapäisiä "heppakoiria" ovat.. paljonkin niistä luin kun rotua mietittiin.. leevin kasvattaja tuossa naapurikunnassa joten sinne päädyttiin!
terrierit hauskoja koiria kaikki , silkki hyvin miellyttävä rotu ja kiintyy liikaakin omistajaansa?
kovapäisiähän terrierit on mutta kevät ja kesä tehtävänsä tehneet ja leevikin osaa jo käyttäytyä ja tottelee pikkuistakin sanaani.. ei siis pompota kuin pienintäpoikaa...
mukavaa maanantaita elsalle!!
terkuin päivi..
ps. lähden riitan pakettia just hakeen.. kaikkea ihanaa tilasin....
Suloisia koiruleita.. tuollaisen voisin itsekkin haluta..
Masin ja Minnin 15 minutes of fame :)) terveisin em. koiruuksien emäntä
Suloisia kuin mitkät, ja niin hauskasti ja mieleen painuvasti kerrot heistä...itsellänkin on ollut kaksi cockerspanielia, melkoinen sukutaulu oli heilläkin...taas tuli koirakuume:)no täytynee tarkkaan ja pitkään miettiä...mut jos sellainen pikkuinen, jonka sais viedä koneeseenkin, matkalle mukaan.
Ihanasti kerroit olipa todella kiva lukea...vähän erilaista tällä kertaa:) Suloisia...ai että osaakin olla.Minnihän olisi aika ihanteellinen..ei pidä sateesta ja rakastaa nukkumista:) sellaisen vielä kun sais:)
Kiitos kuvista ja hauskasta kertomuksestasi toivotan kaikkea hyvää heille ja pitkää ikää.
Kiitokset kaikille viesteistänne ja kommenteistanne!
Sirkka, minullakin on ollut punainen cockeriuros ja äidillänikin on ollut punainen cockeriuros. Sukutaulu niilläkin komea, ja hyvin näyttelyissä pärjänneet. Mutta nyt jo valitettavasti edesmenneitä. Täytyypä joskus tehdä In memoriam-postaus näistä pojista.
Terveisin, Elsa
Ihkuloisia, Masi etenkin hurmasi minut täysin :)
Lähetä kommentti