Keräilijän huoneentaulu

Eteisen seinällä minulla on ainoastaan yksi taulu, nimittäin keräilijän huoneentaulu. Sellaiseksi olen sen nimittänyt, sillä se kuvaa sitä parhaiten. Joka onkin sitten OIKEA RUNSAUDEN SARVI, niin sanoakseni. Mustaksi maalattu, kulunut kastilokerikko. Näitähän käytettiin kauan sitten kirjapainoissa kun ladottiin tekstiä. Olen hankkinut tämän vuosia sitten Huuto.netistä erittäin huokeaan hintaan.

Olen kerännyt siihen vaikka mitä. Oikea pölypesä, mutta ei se haittaa. Tuleepa siivottua, ja samalla voi taasen vaihdella esineitä. Keräilen erilaisia hopeisia esineitä, ja niitä olen sijoittanut tähän keräilijän tauluun. Tiedän että olen varsinainen harakka, joka ei voi vastustaa hopeisia tavaroita. Hopea on mielenkiintoinen materiaali, olen enemmänkin hopeaihminen kuin kultaihminen. Olen aina ollut. Kaikki koruni ovat hopeisia. Ja mitä tulee korujen tekemiseen, hopeaa on helpompi käsitellä kuin muita metallimateriaaleja.

Muutama yksikohtaisempi kuva, mitä kaikkea kastilokerikosta löytyykään. Keraaminen enkeli toimii kaiken suojelijana.

Hopeinen puuterirasia, pari sakkariini- tai rintasokerirasiaa, nekin hopeisia. Vanhoja hopeapikareita. Soikea wanha nuuskarasia, johon on kaiverrettu "Elsa 28.2.1899".


Pieniä suolalusikoita. Kolme pikkuruista miniatyyrituolia, olen tuonut ne noin kymmenisen vuotta sitten Italian Sorrentosta tuliaisina itselleni. Hopeinen sheriffin tähti, oikeastaan se on rintakoru. Muutama sormustin sekä hopeapikari. Pari pientä koristeellista rasiaa.

Tässä alla olevassa kuvassa vanha taskukello ja sekuntikello. Erittäin kaunis naisten sikarirasia, päälle kaiverrettu kukkia, tämä on isotätini Toinin perintöä. Ja sitten isoäitini Aunen sakkariinirasia.

His Master's Voice -grammarirasioita eri värisenä sekä muita pieniä peltirasioita.


Minulla on jemmassa kaksi muuta, jännän mallista kastilokeroa, joiden mitta on 90 x 15 cm. Olen hankkinut ne Huuto.netistä, olivat erittäin huonokuntoisia, laitoin kuntoon, ja vahasin ne lopuksi pähkinänvärisellä puuvahalla. Kastilokerot odottelevat vielä sijaintipaikkaansa. "Asia kerrallaan ja hiljaa hyvää tulee", tapaa vanhan ajan väki sanoa.