LUSIKKAKORUT

Palatakseni vielä Habitareen niin yhden noston ja maininnan haluan tehdä, nimittäin minulle uusi tuttavuus on Art Ipan  -lusikkakorut. Trash Cuisine-osastolta löytyi vanha höyläpenkki täynnä hopeakoruja. Eikä mitä tahansa hopeakoruja vaan vanhoista hopealusikoista ja -haarukoista tehtyjä sormuksia, riipuksia, avaimenperiä yms. Hieno kierrätysidea ja korut ovat todellakin upeita. Romumuotoilua parhaimmillaan.

Hankin itselleni lusikkasormuksen, yksinkertainen mutta näyttävä ja kaunis.

Art Ippa makes recycled jewellery from old silver spoons and forks.

DIY: LEATHER PENDANTS AND BRACELETS

Toivottavasti ette kyllästy näihin? Sillä minä en ainakaan, puhtia ja intoa riittää. Jatketaan nahan ja hopean yhdistelmälinjalla. Pari riipusta, rannekorua ja avaimenperää perinteiseen tyyliin. 

Hope you do not get bored with my leather diy's. I have still energy and drive. Let's continue with the combo of leather and silver. A couple of pendants, bracelets and key holders.

 

Favourites

Terkkuja täältä sairasvuoteelta!

Keuhkoputkentulehdus, sanoi lääkäri ja lykkäsi lääkereseptin käteeni. Ääneni on kuin toisesta maailmasta, matala basso, kova yskä, nuha, pyörryttää, vähän nukuttuja yöitä takana kolme, tänään tosin ensimmäinen kuumeton päivä. Tässä minun tämänhetkinen epikriisini.

Aikani kuluksi tein kollaasin lempikoruistani. Pidän erityisesti rannekoruista, mitä useampi ranteessa, sen parempi. Mielimatskujani ovat musta nahka, puuhelmet, hopea. Osan ostan, tuunaan ja osan teen itse.

Mukavaa pääsiäisviikkoa!

Regards from my sick bed. I have a bronchitis and I am so tired. But I had enough strength to make a mosaic picture of my favourite jewellery. Especially I like bracelets, the more around the wrist, the better it looks. My favourite materials are black leather, wooden pearls and silver.

Have a nice week!




Puuhelmet, sulkariipus, nahkarannekorut ja tsi-rannekoru nahasta ja palloketjusta 
| wooden pearl bracelet, feather charm, leather bracelets and diy leather bracelet

Superquickly

Huomenna on tiedossa iloluonteiset juhlat, ja olisi kivaa laittaa päälle jotain uutta. No, pusero tuli jo hankittua. Mutta jotakin puuttuu vielä. Korut! Löysin kätköistäni mustia  - kuinka ollakaan, musta on lempivärini pukeumisessa - puuhelmiä (halkaisijaltaan 14 mm ja 12 mm) sekä mustan sydämen. Ja hopealankaakin löytyi, joten pikapikaa nämä elementit yhteen. Kaksi rannekorua ja kaulakoru syntyi tämän todellisen pikaoperaation myötä ja kaiken kukkuraksi sulovileenimäisesti edullisesti. Mikä sen parempaa. Minä pidän näiden yksinkertaisuudesta.

Tomorrow evening I am going to a party and this joyful occasion requires something new on me. Well, I already bought a shirt but that is not enough. Jewellery! Wooden pearls and silver wire was found from my stash. I put these materials together, and voilá! Two bracelets and one necklace were completed superquickly and furthermore it cost nearly nothing.

Spellbound to Fine Silver

Tänään olen ollut Hopeasavi-kursseilla, koko päivän kurssilla. Ai että siinä saa laittaa kädet töihin - ja saveen ihan urakalla. Minä tykkään kovasti, se on mukavaa vastapainoa päivätyölle. Tällä kertaa otin edellistä kertaa haasteellisemman kohteen, nimittäin sormuksen teon. Sen haasteellisuus valkeni tosin vasta tekovaiheessa. Vaikeimman kautta voittoon. Työstövaihe vei eniten aikaa. Erilaisten viilojen ja hankaussienten kärsivällinen käyttö näkyvät lopputuloksessa.

Päivän aikana syntyi kaksi sormusta ja sydänriipus. Sormus puolipallolla ja toinen sormus jossa on käytetty hopeasavea ruiskussa (nuo pienet pallukat sormuksen pinnassa). Ja sitten vielä sydänriipus, johon on istutettu pienenpieni kirkas zirkonikivi, tosin se näkyy todella huonosti, taisin laittaa sen liian syvälle.

Kaiken kaikkiaan päivä oli antoisa ja mukava. Ostin jo itselleni tarvikkeita jotta voin tehdä hopeasavitöitä kotonakin. Tähän tulee nimittäin suuri hinku ja into, uskokaa pois! Suosittelen yhä ja toistamiseen näitä kursseja muillekin. Käykää Hopeasavi.fi-sivuilla tutustumassa.

Oikein mukavaa uutta viikkoa, katsotaan mitä se tuo tullessaan!

Here are my works during today's silver clay course, two rings and a heart charm. Not necessarily the easiest one, some hard work as well as patience was needed. These took some six hours to finish, but wholy the day was a success. Have a nice week!

999 hopeaa - fine silver

Olin eilen hopeariipuskurssilla, jossa tutustuin paitsi tekniikkaan ja tekemiseen, niin myös Art Clay-hopeasavimateriaaliin. Noin kolmen tunnin innostavalla kurssilla opin hopeasaven perustyötavat, ja samalla syntyi omista kätösistä hopeariipuksia. Käytettävissäni oli 5 gr hopeasavea, ja minulla se riitti kolmeen pieneen riipukseen.

Tässä minun kolmen tunnin saavutukset:



Mitä se hopeasavi sitten oikein on?

Hopeasavi on hopeajauheen, orgaanisen sideaineen ja veden sekoitus. Hopeasavi muistuttaa tavallista muovailusavea, joten sitä on helppo työstää haluttuun muotoon joko käsin tai sitten muottien, terien tms. avulla. Kun koru on muotoiltu, se kuivataan muutamassa minuutissa hiustenkuivaajalla tai sen voi jättää huoneen lämpöön yön yli. Kuivana sitä voi vielä viimeistellä viiloilla, hiekkapapereilla tai muita työvälineitä käyttäen. Tämän jälkeen esine poltetaan, jolloin orgaaninen sidemateriaali palaa pois. Tuloksena on koru, joka on puhdasta hopeaa/ 999 hopeaa. Hopeakoruun on mahdollista liittää muita materiaaleja, kuten zirkonia-kiviä, lasia, emalia, jne.

Mikä parasta, hopeasavi on kierrättyä materiaalia, joka on japanilainen keksintö. Aida Chemical Industry (erikoistunut kierrätysprosesseihin) Japanissa keksi Art Clay-hopeasaven. Monista kierrätettävistä jätemateriaaleista kuten vanhoista valokuvaus- ja röntgenfilmeistä saadaan tonneittain puhdasta hopeaa.

Suosittelen kursseja lämpimästi kaikille, aikaisempaa kokemusta korujen teosta ei tarvita, kurssilla avuliaat ja ystävälliset ohjaajat. Käsillä tekemistä mitä parhaimmassa muodossa, minä olen lumoutunut ja innostunut, ja jäi vielä kova hinku tehdä lisää, joten kävin jo ilmoittautumassa koko päivän kurssille. Käykää Hopeasavi.fi-sivuilla tutustumassa.

Yesterday I participated a Art Clay - course of making silver charms. Art Clay or silver clay, as it is also called, is a japanese invention, and after some phases of handling, it becomes fine silver. The Art Clay is recycled material. Very interesting and easy way to make jewerely.

No Smoking

Keräilen hopeisia savukerasioita ja muitakin hopeisia rasioita. Aiemmissa postauksissa niistä on näkynyt vilauksia, ja tässä niitä tulee lisää. Osa on tullut perintönä ja loput olen hankkinut itse antiikkimarkkinoilta ja huuto.netistä.

Yllä olevassa kuvassa on pienempiä rasioita, rintasokeri-, sakkariini- ja naisten savukerasioita. Pääasiallisesti hopeisia, joskin pari uushopeista, ja kaikki aidosti vanhoja. Kaikissa on kaiverruksia, nimikirjain- tai koristekaiverruksia. Kaunein näistä mielestäni on tuo ylhäällä oleva koristeellinen ohut rasia, joka on isotätini savukerasia, siihen mahtuu hyvin pieniä savukkeita. Eikä paljon häviä kauneudessa keskellä oleva soikea rasia, jonka päällä on kaiverrus: "Elsa 28.2.1899".

Allaolevassa kuvassa muutama vähän isompi savukerasia, yhdessä emalikoristeluita.

Sunnuntaiaskartelua ja -ompelua

Sunnuntaina kulutin aikaani askartelun ja ompelun parissa. Tulipa sitä myös siivottua ja laitettua vaatekaappi uuten uskoon. Vaatekaapista käyttämättömät vaatteet kierrätykseen, ja rikkinäiset roskiin. Tätä olen suunnitellut jo kauan, ja nyt sain vihdoinkin energiaa jostakin.

Ensin askarteluun. Tein pari vitriinilaatikkoa hopea- ja muille esineille. Sain vinkin kesällä tulleesta kesä-T.I.L.A. ohjelmasta. Ostin askartelukaupasta pari vitriinilaatikkoa, maalasin ne valkoisella kalustemaalilla, ja sitten hionta kuivumisen jälkeen. Esineet pysyvät näin pölyltä piilossa eikä koko ajan tarvitse pyyhkiä pölyjä. Ja näihin on helppo vaihtaa esineitä myöhemmin.

Valikoin joukon hopea- ja alpakkaesineita sekä muuta, kiinnitin esineihin kaksipuolista tarran, ja sitten asetteluhommiin.

Isommassa vitriinissä hopeapikareita, suola- ja pippurisirottimet sekä erilaisia ottimia.

Pienemmässä vitriinissä Madonna-patsas, hopeapikari, sydän köyhänmiehen hopeasta ja hopeinen haarukka, ja taustalle kiinnitin pienen pitsinauhan.

Ompelin "Myös leivokset ovat ruokaa" - pehmotaulun (olen näyttänyt tällaisen aiemmassa postauksessani). Tämä on jo myyty. Näitä on kiva tehdä, ei kovin vaikeaa, ja valmistuu suht' nopeasti.

Lokerikkoprojekti - ennen ja nyt

Esittelyvuorossa taas lokerikko, joka alkujaan on ollut osa arkistokaappia, sen arkistolaatikko. Huutonetistä olen itselleni huudellut suht' edulliseen hintaan.

Tästä lähdin liikkeelle:

Puuta ja vaneria. Laatikko oli kulunut, osa poikkipuista hävinneet, pari reikää, liimaukset irronneet, likainen mutta NIIN potentiaalinen ja ihanteellinen tuunauskohde. Puhdistuksen ja hionnan jälkeen valkoista maalia pintaan, ja tältä sen näytti sitten:

Ihan vielä se ei ollut valmis, jotain puuttui. Hiekkapaperilla kunnon hionta kuluneisuuden saamiseksi. Ja sitten lokerikon täyttöön ja aarteiden esillepanoon. Lokerikko seisoo olohuoneen toistaiseksi lattialla. Tähän päädyin:

Vanha taskukello, koristeellisessa kehyksessä valokuva suloisesta cockeripojasta nimeltä Sulo - joka valitettavasti haukattelee auvoisilla metsästysmailla, tulipa taas NIIN IKÄVÄ Suloa. Nukenkodin ylellinen ovi, hopeinen pikari, metallinen tötterö, vanha postikortti rakastuneesta parista köyhänhopeisilla sydämillä lisättynä.

Vanhoja hopeisia naisten savukerasioita, silmälasikotelo ja jalallinen pikari.

Uushopeinen tanssiaislaukku ketjulla, lisää hopeisia pikareita pitsiliinataustalla, Madonna-reliefi ympäröitynä sinkkisellä kranssilla, metallinen rasia, hopeinen savukeaski, pieni Madonna-patsas ja valkoisia silkkiruusuja.

Testasin Sarpan vinkistä Picasa:n kuvakollaasiohjelmaa, tässä tulos kuvapinomuodossa:

Every cloud has its SILVER lining...

Clouds may come, but clouds must go, and they all have a silver lining. For behind each cloud you know, the sun or moon, is shining.

Let the rain kiss you. Let the rain beat upon your head with silver liquid drops. Let the rain sing you a lullaby. Langston Hughes

You don't need a silver fork to eat good food. Paul Prudhomme

Silence is golden, speech is silver. American proverb

En ole syntynyt hopealusikka suussa, mutta silti hopea-aarteita on kertynyt plakkaariin muutamia. Tässä niitä aterimien muodossa. Kuviini on yrittänyt tulla joku blondi väliin, ei se ymmärrä olla poissa näistä kuvaustilanteista, hihiii! :))

Lasipurkissa liemikauha, sokerisirottimet ja pieni sokerilusikka

Ruokalusikoita ja kahvilusikoita

Huomasin kuvatessani että minulla on kova fiksaatio ja mania kakkulapioita kohtaan. Niitä on runsaasti eri mallisia ja kokoisia. Varmaankin siksi, että olen kovin perso makealle. Tiedä häntä. Kauniita ne ovat joka tapauksessa.

Pieniä otinhaarukoita, veitsiä sekä sokeripihdit

Teesiivilä vai onko tuo sirotin sekä suolakko pikkulusikalla

Karhu keittiössä

Kurkistus keittiön pöydän ääreen. Juvi-tuolien seurana on wanha konttorituoli, se on Karhu-tuoli, jonka on aikoinaan valmistanut Kirjopuu Oy. Huutonetistä on sen itselleni hankkinut. Pinnan olen ainoastaan puhdistanut, vähän hionut sekä lisännyt puuvahaa. Metalliosat jätin silleen. Pidän kovasti tuosta jalkaosasta. Jos totta puhutaan, Karhu on vähän epämukava, ei siinä kovin kauan jaksa istua, mutta on sitäkin kauniimpi katsoa.


Keittiön pöytänä vanha puinen laatikkopöydän tapainen, sopivan kompakti pieneen keittiööni. Antiikkiliikkeestä olen sen aikoinaan ostanut, muistaakseni Fasaanista Lohjalta. Tuollainen se oli ostohetkellä, en ole siihen tehnyt mitään tuunauksia tms. Sivulaatikkoon voi piilottaa tabletit, servietit, haarukat, veitset ja sen sellaista.



Pöydän päällä on yksi lukuisista lokerikoistani, uusvanha valkoinen lokerikko, johon olen laittanut esille hopealusikoita, vanhoja lasipulloja, kakkulapioita, pitsinauhaa.

Keräilijän huoneentaulu

Eteisen seinällä minulla on ainoastaan yksi taulu, nimittäin keräilijän huoneentaulu. Sellaiseksi olen sen nimittänyt, sillä se kuvaa sitä parhaiten. Joka onkin sitten OIKEA RUNSAUDEN SARVI, niin sanoakseni. Mustaksi maalattu, kulunut kastilokerikko. Näitähän käytettiin kauan sitten kirjapainoissa kun ladottiin tekstiä. Olen hankkinut tämän vuosia sitten Huuto.netistä erittäin huokeaan hintaan.

Olen kerännyt siihen vaikka mitä. Oikea pölypesä, mutta ei se haittaa. Tuleepa siivottua, ja samalla voi taasen vaihdella esineitä. Keräilen erilaisia hopeisia esineitä, ja niitä olen sijoittanut tähän keräilijän tauluun. Tiedän että olen varsinainen harakka, joka ei voi vastustaa hopeisia tavaroita. Hopea on mielenkiintoinen materiaali, olen enemmänkin hopeaihminen kuin kultaihminen. Olen aina ollut. Kaikki koruni ovat hopeisia. Ja mitä tulee korujen tekemiseen, hopeaa on helpompi käsitellä kuin muita metallimateriaaleja.

Muutama yksikohtaisempi kuva, mitä kaikkea kastilokerikosta löytyykään. Keraaminen enkeli toimii kaiken suojelijana.

Hopeinen puuterirasia, pari sakkariini- tai rintasokerirasiaa, nekin hopeisia. Vanhoja hopeapikareita. Soikea wanha nuuskarasia, johon on kaiverrettu "Elsa 28.2.1899".


Pieniä suolalusikoita. Kolme pikkuruista miniatyyrituolia, olen tuonut ne noin kymmenisen vuotta sitten Italian Sorrentosta tuliaisina itselleni. Hopeinen sheriffin tähti, oikeastaan se on rintakoru. Muutama sormustin sekä hopeapikari. Pari pientä koristeellista rasiaa.

Tässä alla olevassa kuvassa vanha taskukello ja sekuntikello. Erittäin kaunis naisten sikarirasia, päälle kaiverrettu kukkia, tämä on isotätini Toinin perintöä. Ja sitten isoäitini Aunen sakkariinirasia.

His Master's Voice -grammarirasioita eri värisenä sekä muita pieniä peltirasioita.


Minulla on jemmassa kaksi muuta, jännän mallista kastilokeroa, joiden mitta on 90 x 15 cm. Olen hankkinut ne Huuto.netistä, olivat erittäin huonokuntoisia, laitoin kuntoon, ja vahasin ne lopuksi pähkinänvärisellä puuvahalla. Kastilokerot odottelevat vielä sijaintipaikkaansa. "Asia kerrallaan ja hiljaa hyvää tulee", tapaa vanhan ajan väki sanoa.