perjantai 25. heinäkuuta 2008

"Too much of a good thing can be wonderful"

Liian paljon jotain hyvää voi olla ihanaa, sanoi Mae West aikoinaan. Tai lainatakseni Sonja Henien viisaita sanoja: "Jewelry takes people's minds off your wrinkles".

Niin, tyttöihmisellä ei koskaan voi olla liikaa KORUJA, niin kaipaa aina. Tai on monia syitä hankkia niitä... Mielihyvään, iloon, suruun tai muuten vain. :-)

Kirpputorilla silmäni aina osuvat kaikkeen kiiltävään olkoon se aitoa hopeaa, alpakkaa, lasia, kissankultaa, aitous ei ole kaikkein tärkein asia korua valitessa. Tärkeintä on että KORUT ovat KAUNIITA JA TUOTTAVAT MIELIHYVÄÄ.

Esimerkiksi olen kerännyt hetken aikaa erilaisia strassirintakoruja, sellaisia vanhoja pukukoruja. Niillä on käyttöä yhä nykyaikanakin, vaikkapa huivissa tai kauluksessa tai pipossa. Tässä kuvassa alla rintakoruja "pikkukokoelmastani".


Tässä seuraavassa on kuvattuna tämän hetkinen lempikoruni, suorakaiteen mallinen hopealla kehystetty pieni riipus (charm), jonka sisällä on - tietystikin - vintage-kuva Eiffel-tornista, koru on Cathy Pentonin designia. Cathy Penton on australialainen taitelija, jonka repertuaari käsittää vastaavanlaisia ihanuuksia enemmänkin. Kannattaa tutustua. Tilasin riipukseni USAsta Sadie Olivelta.

Kuvassa oikealla on Urban a´sta hankitut hopearenkaat, joihin on kaiverrettu tärkeitä asioita kullekin, kuten LOVE, FRIENDS, FABULOUS...


Olen tehnyt itsekin koruja. Ja teen yhä. Kävin viitisen vuotta sitten kultaseppä Ari Vuorelan hopeaketjukurssilla Espoon työväenopistossa. Aiheena olivat viikinkiajan ketjumallit. Hopealangasta se alkaa, siitä kieputetaan ja sahataan hopearenkaita, jotka sitten yhdistetään tiettyjen sääntöjen mukaan valmiiksi ketjuiksi. Mm. muinais-, kuningas-, Oili-, verkko-, cordell- sekä ruoriketjut tulivat tutuiksi. Hopeaketjun tekeminen on antoisaa ja terapeuttista, siinä näkee kättensä jäljet melko pian, pääsee näkemään hopean käsittelyä, ja ennenkaikkea saa niitä koruja melkein mielin määrin.

Kuvassa on kaksi muinaisketjua sekä keskellä pyöreä ruoriketju. A la Elsass.

Katoliset rukoushelmet tuntuvat olevan muodikkaita nykyään. Olenkin tehnyt niistä oman versioni. Mustat onyx-korukivet yhdistettynä hopealangalla toisiinsa, ja madonna-riipus ja hopeatähti ristin paikalla. Alimmaisessa kuvassa on erilaisista ja erikokoista sterling-hopeapalloista ja hopealangasta koottu helminauha.




Aurinkoisia kesäpäiviä jo alkaneelle viikonlopulle, vietetään se itse kukin omalla tavallaan ja nautitaan kesästä.

5 kommenttia:

päivi kirjoitti...

upeita kuvia ja koruja elsa!
huippu taitava olet kaiken muun lisäksi....
nuo tekemäsi kovasti mieleeni,
kärsivällisyyttä ja näppäryyttä noiden valmistus varmaankin vaatii?
tyylikkäästi olet myös madonnasi laittanut, se on saanut oikeat korut!
mukavaa viikonloppua sinulle...
mitäs mukavaa aioit puuhailla?

terkuin päivi

Elsa kirjoitti...

Moikka Päivi! Kiitos kivasta viestistäsi! Taitaa tämä viikkis mennä parannellessa poskiontelotulehdusta, vaikka kovasti mieli tekisi lähteä huomenna käymään Nurmijärvelle ihanaan Wanilla Roseen. T. Elsa

Krisse Mummi /Vaarala kirjoitti...

Kyllä täällä blogeja selaillessa löytää kaiken alan taitajia.
Todella upeita koruja.. Olet taitava. Teetkö niitä vain itsellesi vai laitatko niitä myyntiin.
Toisilla on taito hyppysissä.
Taiteellisuus ja inspiraatio kulkevat usein käsi kädessä.
Oli taas oikein mukava katsella kauniita kuviasi. Palaillaan. T.Krisse/ Villa VAARALA

Elsa kirjoitti...

Krisse mummi: Kiitokset kommenteistasi! Silloin tällöin olen tehnyt myyntiin hopeaketjuja tilauksesta.

Sirkka kirjoitti...

Korut ovat mielestä hyvin kaunista katseltavaa, niihin en kyllästy koskaan..
Kauniisti olet kuvasi ryhmitellyt ..kuin musiikkia korvilleni, kiitos.

tuo poskiontelojuttu on minulle myös hyvin, hyvin tuttu. Pikaisiin paranemisiin, lepoa ja juomista sekä kaunista kotiasi ihaile ja nauti.