torstai 11. syyskuuta 2008

Tikusta... eikun kyltistä asiaa

Muutamassa postauksessa olen maininnut yhdestä keräilyn kohteestani, nimittäin kerään emalisia katukylttejä, ja muitakin, jos niissä on sanomaa.

Wanhojen emalisten katukylttien keräily on vähän haastavaa hommaa, niitä kun on niin vähän saatavilla. Minua miellyttävien katukylttien pitää olla valkoista emalia jossa mustalla vähän vanhattavalla fontilla kadunnimi, ja pinnan pitääpi olla kupera.


Kaikein parasta olisi jos jostain saisin käsiini kotikatuni kyltin. Kyllä sokea kanakin sen jyvän ... eikun kyltin löytää, kunhan vaan kärsivällisyyttä riittää. Kun kauan etsii, ja sitten tekee löydön, niin se tuntuu kaikkein parhaimmalta.


Emaliset katunumerotkin käyvät keräilyni piiriin mainiosti. Tosin niitä vain yksi. Tällä hetkellä ja toistaiseksi.





12 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Kiva postaus.Kyltit ovat kyllä mainioita esineitä sisustamisessa.Niillä voi viestiä niin monenlaista.
Liva well ja aurinkoista torstaita sinulle Elsa!

anu kirjoitti...

Tosi kivoja kylttejä itselläni ei ole minkäänlaisia mutta hiljaa hyvä tulee!

Fru Skrot - Rouva Romu kirjoitti...

Vanhat kyltit ovat tosiaan hienoja ja uniikkeja yksityiskohtia sisustuksessa. Noita kirjaimia ja numeroita olen yrittänytkin katsella, mutta ilman tulosta.

sariw kirjoitti...

Ihania kuvia !!!! Kylttien keräilyssä onkin jo haastetta tai se taitaakin olla kiinni onnesta. Vanhat kyltit ja talonumerot ovat kieltämättä upeita ja sopivat varmaan moneen tylliin ja paikkaan, ajattomina.

päivi kirjoitti...

ihana postaus!

minulla ei noita vanhoja ihanuuksia ole yhtään ,
mutta uusia sitäkin enemmän, ne kivasti sisustusta piristää ja leikkimieltäkin kotiin tuo... olenkin jo kuvaillut niitä postausta varten , sitten joskus....
kiitos taas sinulle vierailustasi ja kauniista sanoista, apeaan ja harmaaseen aamuun ne valonpilkahduksen toi<3
t.päivi

Wanhatar kirjoitti...

Kyllä olet keräillyt niin ihania jutskia... Nuo kyltit ottaisin heti omakseni:)

Mari

Hannis kirjoitti...

Yksi kateellinen ilmoittautuu täällä! Voi että haluaisin noita vanhoja katukylttejä, mutta kun ei ole siis vain koskaan sattunut kohdalle. Enkä ole milloinkaan yöaikaan kehdannut lähteä Hesan keskustasta ruuvaamaankaan noita irti :-)

Muuten, tulin sitä tässä samalla kertomaan, että mulle vihdoin viimein on tulossa se sun Augustin arvonta palkinto tuolta maailmalta. Eilen tuli tieto, että posti Suomessa ensi viikolla. Anteeksi kun tässä on kestänyt, hitsi kun toimitusajat ovat aina näköjään venyvä käsite ulkomaisilla firmoilla :-( TULOSSA KUITENKIN POSTIA!!! En viitsinyt mitään muuta lähettää nyt tilalle, kun halusin sen mitä olin alunperinkin ajatellut...

Lämpimin terkuin Hannis + Augustin Huvila

tiina kirjoitti...

Hienoja nämä siun kyltit, mukavaa viikonloppua. :)

Sirkka kirjoitti...

No mitäs Elsa nyt on keksinyt:) No johan on...kylttiä kerrakseen, kyllä niitä vielä sinun eteesi tulee, kun oikein toivot:)
Toivossa on hyvä elää.

Heli kirjoitti...

Haasteellisen keräilykohteen olet valinnut. Oikeesti wanha on paitsi oikeesti wanha niin myös kaunis. Mutta kun aina ei millään löydä sitä oikeesti vanhaa, niin myönnytyksen, ihan pikkuruisen vain, voi joskus tehdä.
Vanhantyylisiä emalikylttejä niin teksteillä kuin numeroillakin tehdään rakennusapteekissa (www.rakennusapteekki.fi). En lainkaan väitä niiden olevan sama kuin oikeesti wanha, mutta kelpuuttaisin silti.

kati kirjoitti...

mukavaa on tarinointiasi lukea. rentouttavaa viikonloppua siulle!

Sarppa kirjoitti...

Kyltit on ihania, tuollaisen katukyltin kun ''saiskin''

sinulla on iihania kylttejä...